Päätöksenteon tuskaa
Miksi päätöksenteko on tuskaista?
Siihen on useita syitä, mutta eniten etenkin aloittavaa valtuutettua hämmentää ja tuskastuttaa ryhmäkuri. Henkilövalinnoissa ääni annetaan ryhmän päättämälle henkilölle. Etenkin puheenjohtajavaalissa asia vaivaa monia. On jopa ehdotettu, että puheenjohtajavaali olisi erillään valtuustovaalista. Yhdistyslaki ei kuitenkaan salli suoraa jäsenäänestystä puheenjohtajavaalissa. Ryhmät tietysti keskustelevat henkilöistä ja valitsevat sitten pohdintojen jälkeen yhteisen ehdokkaan. Silti tuntee itsensä tyhmäksi, kun menee äänestyskoppiin nimilappu nyrkissä vaikkapa valtuuston puheenjohtajasta äänestettäessä.
Toinen päätöksenteon tuskaa lisäävä seikka on asioiden valmistelu. Tämä on ristiriitaista sen vuoksi, että valmistelua tarvitaan ja tietysti päätösehdotuksia. Ristiriitaa aiheuttaa tunne, että päätöksentekovaiheessa ei ole aitoa vaihtoehtoa. Tästä karmein esimerkki on kiky-sopimus. Hallituksella oli takataskussaan valmis lakipaketti: lyhennetään lomaoikeutta, sairastetaan palkattomasti ensimmäinen sairauspäivä, loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi ja kaikilta palkansaajilta leikataan 30 % lomarahasta. Oliko todellista valtaa päättää, että ei hyväksytä kiky-sopimusta? Jos valtuusto ei olisi hyväksynyt sitä, olisiko jäsenten etua ajettu paremmin suostumalla hallituksen lakimuutoksiin?
Nyt aloittanut uusi valtuusto joutuu hyväksymään tai hylkäämään meneillään olevan neuvottelukierroksen tulokset. Julkisella puolella kynnyskysymyksiä ovat ns. oma sopimus ja palkka, meillä yksityissektorilla jäsenten ilmaisema ykkösasia on palkka. Se on tärkein tavoite, koska olemme jääneet julkisen sektorin palkoista jälkeen. Yksityisellä sektorilla TSN (= Tehy, Super ja ERTO) neuvottelee ison porukan eduista, koska työehtosopimukset (tp-tes ja sos-tes) ovat terveys- ja sosiaalipalvelualalla yleissitovia. Päätöksenteon tuskaa aiheuttaa tietysti se, että emme voi mennä hyväksymään sopimusta joka pettää jäsenet. Tuskaa lieventää kuitenkin tieto, että sopimusta ei ole pakko tehdä hinnalla millä hyvänsä, koska tällä kertaa kukaan ei käskytä tai uhkaile meitä. Tällä tarkoitan Suomen hallitusta sekä keskusjärjestöjä.
Siihen on useita syitä, mutta eniten etenkin aloittavaa valtuutettua hämmentää ja tuskastuttaa ryhmäkuri. Henkilövalinnoissa ääni annetaan ryhmän päättämälle henkilölle. Etenkin puheenjohtajavaalissa asia vaivaa monia. On jopa ehdotettu, että puheenjohtajavaali olisi erillään valtuustovaalista. Yhdistyslaki ei kuitenkaan salli suoraa jäsenäänestystä puheenjohtajavaalissa. Ryhmät tietysti keskustelevat henkilöistä ja valitsevat sitten pohdintojen jälkeen yhteisen ehdokkaan. Silti tuntee itsensä tyhmäksi, kun menee äänestyskoppiin nimilappu nyrkissä vaikkapa valtuuston puheenjohtajasta äänestettäessä.
Toinen päätöksenteon tuskaa lisäävä seikka on asioiden valmistelu. Tämä on ristiriitaista sen vuoksi, että valmistelua tarvitaan ja tietysti päätösehdotuksia. Ristiriitaa aiheuttaa tunne, että päätöksentekovaiheessa ei ole aitoa vaihtoehtoa. Tästä karmein esimerkki on kiky-sopimus. Hallituksella oli takataskussaan valmis lakipaketti: lyhennetään lomaoikeutta, sairastetaan palkattomasti ensimmäinen sairauspäivä, loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi ja kaikilta palkansaajilta leikataan 30 % lomarahasta. Oliko todellista valtaa päättää, että ei hyväksytä kiky-sopimusta? Jos valtuusto ei olisi hyväksynyt sitä, olisiko jäsenten etua ajettu paremmin suostumalla hallituksen lakimuutoksiin?
Nyt aloittanut uusi valtuusto joutuu hyväksymään tai hylkäämään meneillään olevan neuvottelukierroksen tulokset. Julkisella puolella kynnyskysymyksiä ovat ns. oma sopimus ja palkka, meillä yksityissektorilla jäsenten ilmaisema ykkösasia on palkka. Se on tärkein tavoite, koska olemme jääneet julkisen sektorin palkoista jälkeen. Yksityisellä sektorilla TSN (= Tehy, Super ja ERTO) neuvottelee ison porukan eduista, koska työehtosopimukset (tp-tes ja sos-tes) ovat terveys- ja sosiaalipalvelualalla yleissitovia. Päätöksenteon tuskaa aiheuttaa tietysti se, että emme voi mennä hyväksymään sopimusta joka pettää jäsenet. Tuskaa lieventää kuitenkin tieto, että sopimusta ei ole pakko tehdä hinnalla millä hyvänsä, koska tällä kertaa kukaan ei käskytä tai uhkaile meitä. Tällä tarkoitan Suomen hallitusta sekä keskusjärjestöjä.
Kommentit
Lähetä kommentti